Tein Mailegin tulitikkulaatikoissa nukkuvien hiirien innoittamana oman versioni nappilangasta virkkaamalla.

Ennen maalle kotiin menoaan maalaishiiri päätti käydä tapaamassa kaupungin tuttujaan.

Ensin se meni Hinni Hippiäisen Kotikololle. Pitkä tovi juteltiin kuulumisia

Hinni tarjosi hiirelle hiukan virvokkeita ja antoi ohjeet reitistä Keijukaisen asuttamaan huvimajaan.

Neljäs purkki ja sitten rinne ylös. "Mutta ethän sinä Keijukainen ole" hiiri hämmästeli. Eihän se ollut vaan herra Sammakko, joka nautti kesäpäivästä kaktuksen varjossa. Vielä eteenpäin siis.

No olipa kapuaminen Keijukaisen kesäpaikkaan. "Terveisiä maalta"hiiri sanoi.

 

Meni pitkä tovi taas jutellessa. Keijukainen antoi neuvoja suorimmasta reitistä seuraavaan vierailupaikkaan...

...joka oli Nalletalo. Jäi Hemmo-isältä lehden luku myöhempään, kun maalaishiiren kanssa oli niin hauskaa rupatella.

Kohta Immi-äiti tarjoili hiukan purtavaa koko porukalle. "Kyllä jaksan kotimatkan näillä eväillä" maalaishiiri tuumasi.

Syönnin jälkeen maalaishiiri liftasi auton kyytiin, joten kotimatka taittui nopeasti. Kotosalla se asettui tyytyväisenä päiväänsä nukkumaan omaan pieneen tulitikkulaatikkoonsa.

Maalaihiiri muisteli usein reissuaan kaupunkiin ja katseli albumista kuvia ystävistään.

Tämän hiukan hassun näköisen hiiren albumeineen vein korttini lisäksi veljelleni eilen, kun vierailimme hänen luonaan synttäripäivänä. Elävää hiiri lemmikkiä hän ei enää halua, joten tämmöinen rauhallisempi ja vähemmän huollettava malli on siis paras.